Joo huvittavaa, että juuri nousukaudenkin aikana Helsingin terveydenhuolto on ollut monen kritiikin kohteena ja tyytymättömyys toimimattomista palveluista on ollut suurta. Kun nousukauden jäljiltä on ylikuormittunut ja puutteellinen terveydenhuolto, niin mistä sitä säästetään? Voihan sitä säästää tietenkin väkisin, mutta sitten ruvetaan olemaan jo kehitysmaiden tasolla; nytkin ollaan jo eurooppalaisittain peränpitäjiä.
Kun asuin 5 vuotta Myllypurossa, yritin tuona aikana vain kaksi kertaa saada terveysasemalle akuuttiajan, mutta molemmilla kerroilla minulle sanottiin puhelimessa, että älä vain tänne tule. Hoitajat kieltäytyivät antamasta aikaa, koska kuuluin kaupungin työterveyshuoltoon ja minun olisi pitänyt käyttää sitä ensisijaisesti. Työterveyshuollon uusien ohjeiden mukaan vapaa-ajan tapaturmia tai muita vapaa-ajalla syntyneitä sairauksia ei kuitenkaan saanut hoitaa ja työterveyshuollosta oli aivan yhtä mahdotonta saada muutenkaan akuuttiaikaa.
Myllypuron (myöhemmin Itäkeskuksen terveysasemalta) minulle sanottiin, että he haluavat "säästää ajat niille joilla on oikea tarv....*kröhöm*...joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuten sinulla".
Kun minut oli toisen kerran ajanvarauksessa tyrmätty, satuin kävelemään samana päivänä terveysaseman sisäänkäynnin ohi ja huomasin, että kaikenlaista katkokävelevää pulituuria sinne kyllä lappasi ovesta sisään. Onhan se tietenkin tärkeämpää antaa akuuttiaika juopolle tärinävapinapillerien reseptiä varten kuin huolehtia työssäkäyvien hyvinvoinnista kaksi kertaa viidessä vuodessa. Tunsin asemani työssäkäyvänä veronmaksajana olevan juoppoa alempi.
Priorisoinnissa on juuri se mielenkiintoinen piirre, että töissä käyvä henkilö on tärkeysjärjestyksessä lasten, vanhusten ja moniongelmaisten työkyvyttömien alapuolella. Eli juuri ne, jotka pitävät työpanoksellaan yhteiskunnan rakenteita pystyssä, eivät kiinnosta hoitojonoissa. Kun jouduin sormimurtuman takia Malmin sairaalan päivystykseen, jouduin odottamaan 9 tuntia lääkärin vastaanottoa. Ohitseni menivät melkein kaikki vanhukset (joista moni kävi tarkastuksessa vain yksinäisyyttään), lapset ja päihteissä olevat itsensä loukanneet. Ja minun olisi pitänyt tiedottaa työnantajalleni mahdollisimman pian, että joudunko sairaslomalle ja kuinka pitkäksi aikaa. Kaiken lisäksi hoito, jota Malmin sairaala antoi oli täysin turhaa, minkä vuoksi paranemisprosessi ja samoin sairasloma piteni kaksi viikkoa, vain turhan hoitoyrityksen vuoksi. Minusta oli päivän selvää, että sormi vaatii leikkausta, mutta Malmin sairaala halusi paketoida sen, mikä teki siitä kahdessa viikossa vain entistä huonomman. Kuitenkin kokeilun jälkeen minut lähetettiin Töölööseen leikattavaksi, josta seurasi 2,5 kuukauden sairasloma. Tuosta lomasta olisi kuitenkin lyhennetty 2 viikkoa ilman turhaa hoitoa ja itse olin säästynyt 9 tunnin hyödyttömästä jonotuksesta.
Edellä mainittu osoittaa, että byrokraattien suunnittelemien ohjeistusten vuoksi ihmiset joutuvat kiertämään turhia terveysasemia ja sairaaloita ennen kuin pääsevät varsinaiseen hoitoon, mikä haaskaa resursseja ja aiheuttaa työssäkäyville ylimääräistä poissaoloa töistä. Ennen Töölön sairaalaankin sai mennä tapaturman sattuessa suoraan, ilman välietappeja, mutta ei enää. Työssäkäyviä jonotutetaan pitkien työpäivien päätteeksi päivystyksissä, kun koko ajan ohi menee huonokuntoisia, mutta tilaltaan stabiileja tapauksia ja ikänsä puolesta suosittavia. Helsingin terveydenhuoltojärjestelmä on kömpelö ja -kaikista organisaatiouudistuksista huolimatta- mutkikas ja eriarvoistava.
Aihe: 2009-03-16 Vartti: Helsinki aikoo säästää opetus- ja terveysmenoista (Luettu 3319 kertaa)