Jos irvailevien huumorisähköpostiviestien lähettäminen katsotaan varoituksen tai irtisanomisen perusteeksi, niin luulisi HRW:n tai Amnestyn mainitsevan Suomen seuraavan kerran raporteissaan myös sananvapauden ja yksityisyyden suojan rikkomisesta.
Tästä jupakasta halutaan ilmeisesti tehdä Leila Palviaiselle jalokivi kruunuun ja esimerkkitapaus, joka osoittaa, että "rasistit" siivotaan pois huolella Helsingin kaupungin palveluksesta. Kaupungin työntekijöiden keskuudessa on vuosia levinnyt kaikenlaisia huumorikirjoituksia, jotka ovat peräisin netistä. Niissä on vitsailtu homoista, ulkomaalaisista, blondeista, mustalaisista, Kansaneläkelaitoksesta ym., joten tällaisen vainon kohteeksi ei pitäisi asettaa yhtä ihmistä. Joko kaikki tapaukset pitäisi rangaista tai sitten ei yhtäkään. Onhan selvää, että jos tällaisten sähköpostien lähettämisen oikeutta määritellään, niin ainoat vaihtoehdot ovat, että niitä joko saa lähettää yksityisesti tai ei saa. Jos yksityisesti ei saa lähettää huumorisähköpostia henkilölle, joka hyväksyy niiden vastaanottamisen, on Suomessa menty jo pitkälle yksilön oikeuksien ja ilmaisuvapauden rajoittamisessa. Tällöin Helsingin kaupungin pitäisi yhdenmukaisuuden nimissä antaa varoitus sadoille tai tuhansille työntekijöilleen.
Länsimaat Suomea lukuunottamatta ovat voimakkaasti puolustaneet ilmaisuvapautta demokratian kulmakivenä esimerkiksi Muhammed-pilakuvakohussa. Onko Suomen Euroopan ihmisoikeusopimuksista poikkeava linja iskostettu jo näin hyvin myös virkamiesten päihin? Palviainen toteaa varoituksessa, että työkoneella on levitetty rasistista viestiä. Onko yhteen osoitteeseen sähköpostin lähettäminen levitystä? Onko seuraava askel se, että ihmisiä kuunnellaan työhuoneen seinän läpi, jos he sattuisivat mutisemaan itsekseen jotain sopimatonta? Onko nurkassa hiljaa itsekseen tai toiselle mutistu lausekin jo saastaisten ajatusten levittämistä? Kielletäänkö virkamiehiltä pahat sanat vapaa-aikanakin? Saako virkamies lukea kahvipöydässä ääneen päivälehdestä toimttajan tekstiä, jossa käsitellään vaikkapa neekeri-sanan käyttöä suomalaisessa elokuvassa? Syyllistyykö hän siten loukkaavan ilmaisun levittämiseen?
Wikipediasta löytyi helposti sitaatti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä, joka puolustaa sananvapautta seuraavasti:
»Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.»
Jos mielipiteitä koskee edellä mainitun sitaatin mukainen suoja, niin miten ihmeessä toisen henkilön kirjoittama huumoripamfletti, jossa ei mainita sanallakaan kansallisuuksia tai yksityishenkilön nimiä, lähettäminen yksityisenä sähköpostina eteenpäin olisi rangaistavaa. Eerikäinen ei ole kiinnittänyt vitsiä työpaikan ilmoitustaululle, ei lähettänyt viestiä virkamiehenä vaan yksityishenkilönä eikä sellaiselle henkilölle, joka ei olisi halunnut sitä vastaanottaa. Mielestäni Palviainen ei voisi muusta huomauttaa kuin kaupungin työkoneen käyttämistä muiden kuin työasioiden hoitamiseen, mutta sekään ei yksittäistapauksena kyllä ole vakavuudeltaan varoituksen paikka. Omalla työpaikallanikin yhteistä nettikonetta käytetään omien webmailien lukemiseen ja lähettämiseen, vaikka kaupungin ohjeiden mukaan koneella saisi tehdä vain työhön liittyviä asioita. Toisaalta me emme tarvitse työasioiden hoitamiseen internetiä, eikä oikeastaan monet muutkaan ryhmät yksikössämme, mutta nämä koneet on kuitenkin hankittu sitä varten, että voisimme käydä internetissä mm. maksamassa laskuja. Tässä on kaupungin ohjeiden ja yksikön politiikan välinen ristiriita.
Aivan varmaa on, että Hesarissa julkaisun jälkeen monikulttuurinen korppikotkalauma saa tästä julkisen haaskan, jota riepotellaan monelta suunnalta ja suuri joukko hurraa ympärillä, kun "paha" on saatu kiinni. Korppikotkalauma viisveisaa asian faktoista tai yksityiskohdista. Sille riittävät pelkät mielikuvat ja se, että yksi raakkuu löytäneensä haaskan; ruokahalu on taattu.