2009-05-03 HS/Kulttuuri: Suomalaisen romanivainon hyytävä kuvaus

[Nikopol]

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Suomalaisen+romanivainon+hyyt%C3%A4v%C3%A4+kuvaus/HS20090503SI1KU02l3c

Mustalaislähetys sai radikaaleilta romaneilta nimen "mustalaishävitys"

panu pulma

Mustalaislähetyksen perheleirille Nurmijärven Holmarin leirikeskukseen tultiin vielä vuonna 1965 hevosilla. Tuula Lind edessä oikealla. – Kirjan kuvitusta.

Niin sanottua mustalaiskysymystä oli ratkottu laeilla ja vainotoimin 1500-luvulta alkaen, mutta 1940-luvulla Suomen mustalaispolitiikassa tapahtui radikaali käänne, jonka kouriin joutuivat sadat romanilapset ja heidän perheensä. Romanien sulauttamispolitiikan päävälineeksi viranomaiset valikoivat Suomen Mustalaislähetyksen, jonka lastenkodeissa romanilapsista piti kasvattaa yhteiskuntakelpoisia, "kaajeenmoisia", kuten romanit asian ilmaisivat.

Kasvatusprojektin tulokset olivat monessa tapauksessa kasvatettaville tuhoisia. Vuoden vanha Tuula Lind otettiin huostaan Espoon Mäkkylän telttaleiristä marraskuussa 1953 ja sijoitettiin Mustalaislähetyksen lastenkotiin Sipooseen. Lähetyksen, tai "mustalaishävityksen" kuten radikaalit romanit sitä kutsuivat, laitoksista tuli Tuulalle koti täysi-ikäisyyteen saakka.

Lindin kertomus omista kasvukokemuksistaan muodostaa historiadokumentaristi Riikka Tannerin kanssa kirjoitetun dokumentaarisen elämäkerran punaisen langan. Ensimmäistä kertaa suomenkielisessä elämäkertakirjallisuudessa romanielämää kuvataan tällä tarkkuudella ja tiheydellä, avoimesti, kipeästi, mutta samalla kypsällä ja seestyneellä tavalla.

Aivan ensimmäinen laatuaan kuvaus ei toki ole. Armas Lindin ruotsiksi julkaistu Caleb - kuvaus sortavalalaisen romanipojan kasvuvuosista 1930-ja 40-luvuilla - ilmestyi jo muutama vuosi sitten ja kaipaisi kääntämistä.

Tuula Lindin tarina osoittaa, minkälaisiin henkisiin sudenkuoppiin joutuu ihminen, jolta riistetään identiteetti ja jota ei hyväksytä täysivaltaiseksi sen enempää valtaväestön kuin omienkaan keskuudessa. Mutta Tuulan tarina on myös selviämistarina, toivon pilkahdus niin monien huonosti päättyneiden tarinoiden sarjassa.

Käheä-ääninen tyttö ei ole pelkästään elämäkerta. Lind ja Tanner ovat tehneet upeaa historiantutkijan työtä rakentaessaan asiakirja-aineistojen, lehdistön, tutkimusten ja haastattelujen avulla kokonaiskuvan siitä, millaisen koneiston rattaisiin romanilapset joutuivat ja miksi. Taustalla oli Karjalan tuhansien evakkoromanien hylkääminen oman onnensa nojaan ja sota-ajan valvontakoneiston virittäminen erityiseen mustalaisjahtiin.

Aikaisempi historiantutkimus ei ole havainnut miten systemaattisesti säännöstely-, poliisi- ja työvoimaviranomaiset rekisteröivät Suomen romanit ja miten tiiviissä yhteistyössä romaneita epäiltiin ja seurattiin. Tosiasiassa valkolaisväestön säännöstelyrikokset olivat monin kerroin suurempia, mutta romanien tekemät ostokorttihuijaukset olivat suoranaisen rasistisen kampanjan polttoainetta. Sosiaaliministeriön suojeluksessa romanien rekisteröinti ja "mustalaiskysymyksen" ratkaiseminen annettiin Suomen Mustalaislähetyksen tehtäväksi. Asunto-, koulutus- ja työllistämisnäkökulmat pantiin syrjään, kun lastenkotien avulla ryhdyttiin romaniväestön "valkaisemiseen".

Kirkonmiesten ja kuntien sosiaaliviranomaisten toimintatavat joutuvat Tannerin ja Lindin tutkimuksen valossa synkeään valoon. Suomalaisen hyvinvointivaltion rakennustyömaan aidan takana tehtiin räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia kristillisen retoriikan savuverhossa. Seuraukset olivat yksilö- ja perhetasolla traagisia ja romaniyhteisö kärsii niiden vaikutuksista tänäkin päivänä. Kirjoittajat korostavat toki, että nykyinen Romani Missio ei ole vastuussa valkolaisten johtaman edeltäjänsä toimintatavoista. Romani Missio onkin antanut auliisti sekä asiakirjojaan että koskettavia valokuvia kokoelmistaan kirjan tekijöille.

Suomen viranomaiset ja Mustalaislähetys pitivät politiikkansa esikuvana niin sattua Norjan mallia, eräänlaista pakkotyöleirijärjestelmää. Norjan valtio on sittemmin pyytänyt politiikkansa uhreiksi joutuneilta anteeksi ja rahoittanut tapahtunutta koskevaa historian- ja sosiologista tutkimusta. Viralliset anteeksipyynnöt eivät juuri lohduta, mutta perusteellinen tutkimus Suomen romanien vaiheista olisi paikallaan.

Käheä-ääninen tyttö on loistava esimerkki historiantutkimuksesta, jolla on merkitystä. Kirjoittaja on Suomen ja Skandinavian historian dosentti Helsingin yliopistossa.

Ryssin kappalejaon copypastausvaiheessa. Yritän uudestaan.

[Kelpo Hääppönen]

Taustalla oli Karjalan tuhansien evakkoromanien hylkääminen oman onnensa nojaan ja sota-ajan valvontakoneiston virittäminen erityiseen mustalaisjahtiin.

Tottahan pieneltä Neuvostoliittoa vastaan sotaa käyneeltä maalta olisi pitänyt enemmän resursseja irrota. Mustalaisjahtia varten oli koneisto tuunattu; Karjalan inkeriläis- ja venäläisväestön joukossa piilottelevat vakoilijat ja muut tihutyön tekijät eivät suinkaan olleet etusijalla vaan mustalaiset...

Aikaisempi historiantutkimus ei ole havainnut miten systemaattisesti säännöstely-, poliisi- ja työvoimaviranomaiset rekisteröivät Suomen romanit ja miten tiiviissä yhteistyössä romaneita epäiltiin ja seurattiin.

Huh, toivottavasti tästäkin paljastuksesta joskus toivutaan... Samoihin aikoihin, näin muistelen lukeneeni, poliisiviranomaiset pitivät rekisteriä myös vasemmistolaisista, sitten vaihdettiin vuoroja ja vasemmistolaiset puolestaan siirtyivät laatimaan omia listojaan.

Kirkonmiesten ja kuntien sosiaaliviranomaisten toimintatavat joutuvat Tannerin ja Lindin tutkimuksen valossa synkeään valoon. Suomalaisen hyvinvointivaltion rakennustyömaan aidan takana tehtiin räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia kristillisen retoriikan savuverhossa. Seuraukset olivat yksilö- ja perhetasolla traagisia ja romaniyhteisö kärsii niiden vaikutuksista tänäkin päivänä.

Pahalainen kun sattui tuo sota-aika väliin, ilman sitä romaniyhteisö olisi vääjäämättä noussut kukoistukseensa. Nyt juuri nuo kokemukset ovat saaneet aikaan sen, että tuo nousu on enää hyvin vaikeaa, jos milloinkaan mahdollista. Ainakin rahaa, sitä tarvitaan paljon!

Suomen viranomaiset ja Mustalaislähetys pitivät politiikkansa esikuvana niin sattua Norjan mallia, eräänlaista pakkotyöleirijärjestelmää. Norjan valtio on sittemmin pyytänyt politiikkansa uhreiksi joutuneilta anteeksi ja rahoittanut tapahtunutta koskevaa historian- ja sosiologista tutkimusta. Viralliset anteeksipyynnöt eivät juuri lohduta, mutta perusteellinen tutkimus Suomen romanien vaiheista olisi paikallaan.

No, kannattaa se virallinen anteeksipyyntökin ottaa. Meillä on pääministeri, joka viipymättä pyytää anteeksi. Ilmoitatte vain että keneltä, itse syy onkin sitten vähemmän tärkeä. Tutkimus tulee tarpeeseen; kohina juutalaisten luovutuksista on harmittavasti jo vaimennut, nyt kaivataan uutta aihetta itseruoskintaan!

[Timo Hellman]

Aikaisempi historiantutkimus ei ole havainnut miten systemaattisesti säännöstely-, poliisi- ja työvoimaviranomaiset rekisteröivät Suomen romanit ja miten tiiviissä yhteistyössä romaneita epäiltiin ja seurattiin.

Säännöstely- ja työvoimaviranomaiset rekisteröivät tarkkaan kaikki ihmiset. Artikkelissa ei ilmene evidenssiä, tarkkailivatko he erityisesti juuri mustalaisia jotenkin normaalia tiukemmin.

[Pohjolan puolesta]

Missä tahansa päin mailmaa ollaankin, niin mitä tribaalisempi ryhmä on sitä huonommin se sopeutuu nykyaikaiseen yhteiskuntaan. Eikä siinä sopeutumisessa näytä riittävän edes vuosisadat.

[Veli Karimies]

Suomalainen romanivaino. Siis vaino. Ihan oikeasti? Voisiko kuitenkin olla niin, että ennemmin suomalainen EI halua olla romaneiden kanssa tekemisissä joten romaneita vainoaa kyllä ihan joku muu asia kuin suomalaiset. Sitä sanotaan maineeksi.

[HDRisto]

Aikaisempi historiantutkimus ei ole havainnut miten systemaattisesti säännöstely-, poliisi- ja työvoimaviranomaiset rekisteröivät Suomen romanit ja miten tiiviissä yhteistyössä romaneita epäiltiin ja seurattiin.

Säännöstely- ja työvoimaviranomaiset rekisteröivät tarkkaan kaikki ihmiset. Artikkelissa ei ilmene evidenssiä, tarkkailivatko he erityisesti juuri mustalaisia jotenkin normaalia tiukemmin.

Varmaankin silloinen irtolaislakikin vaikutti (Manne & co) seuraamiseen.

[gloaming]

Varmaankin silloinen irtolaislakikin vaikutti (Manne & co) seuraamiseen.

En ole tutustunut ko. teokseen, mutta irtolaislain mahdollistamana toiminta lienee tapahtunut.

[Kala]

Katos, romanit ovat tulleet toimeen ilman suuria juhlapukuja. Tavallinen mekko ja paitahan noilla vain on. Vai olikos syynä suomalaisten kohdistama rasismi, kun eivät antaneet tienata tarpeeksi rahaa näyttävään ja suureen juhlapukuun?

[Eino P. Keravalta]

Mikä h--vetin romanivaino? En minä ole ainakaan vainonnut ainuttakaan romania. Sen sijaan nämä romanit ovat roikkuneet minun vaatteissani milloin pyrkien myymään varastettuja miesten sukkia, messinkiä aitona kultana sekä vieläpä seksiä mustalaisnaisen kanssa.

Vainon sijaan rahoitan Suomen valtiota välittömillä veroilla 900 euron edestä joka kuukausi. Eiköhän noista rahoista ole romanienkin kirstuun jokunen euro vuosien mittaan kilahtanut.

[JPU]

Niin sanottua mustalaiskysymystä oli ratkottu laeilla ja vainotoimin 1500-luvulta alkaen, mutta 1940-luvulla Suomen mustalaispolitiikassa tapahtui radikaali käänne, jonka kouriin joutuivat sadat romanilapset ja heidän perheensä. Romanien sulauttamispolitiikan päävälineeksi viranomaiset valikoivat Suomen Mustalaislähetyksen, jonka lastenkodeissa romanilapsista piti kasvattaa yhteiskuntakelpoisia, "kaajeenmoisia", kuten romanit asian ilmaisivat.

500 vuoden mittainen kotouttaminen ja integroiminen onkin yhtäkkiä vainoamista? Ihmetyttää kovasti se että jos Suomi on ollut satojen vuosien ajan niin hirvittävän kauhea paikka niin miksi mustalaiset eivät ole lähteneet pois? Vaikkapa sinne mistä alunperin tulivat? Tuskinpa Ruotsin,Venäjän ja lopulta Suomenkaan viranomaiset ovat kauheammin estelleet.