Kirkon karkeimmat mokutukset

[Roope]

Arkkipiispa Mäkisen puhe: Paavalin näköinen kirkko – Kirkolliskokouksen avauspuhe 3.11.2015

Arvoisat kirkolliskokousedustajat, ärade kyrkomötesombud

Kansakoulun kartasta muistan katkoviivat itäisen Välimeren alueella. Ne kuvasivat apostoli Paavalin matkoja. Nyt Turun torilla vastaani kävelee miehiä, joitten arvelen kulkeneen vastaavia reittejä, henkensä kaupalla. He kuuluvat niihin n. 60 miljoonaan tämän hetken maailmassa, jotka ovat elämänsä säilyttääkseen joutuneet lähtemään kodeistaan. Näistä n. 20 miljoonaa on jättänyt kotimaansa, osa hakenut turvaa Euroopasta, parikymmentä tuhatta, koko määrään nähden pieni pisara, myös Suomesta. Kyse ei kuitenkaan ole vain luvuista. Se mitä vielä keväällä päivittelimme etäältä, kävelee nyt vastaani Turun torilla. Numeroilla on ihmisen kasvot.

Muutos on tapahtunut nopeasti. Vastaanottojärjestelmä ja siinä työskentelevät ihmiset ovat toimineet kovan paineen alla. Heiltä kysytään paljon kärsivällisyyttä ja paljon inhimillisyyttä. Hienoa on ollut havaita, miten laajaa on ollut myönteinen tuki ja valmius. Monet seurakunnat ja vapaaehtoiset ovat tarttuneet nopeasti ja kiitettävästi toimeen. On oltu luovia ja kekseliäitä, on lähdetty ihmisen kokoisesta auttamisesta liikkeelle. Seurakuntia tarvitaan jatkossakin. Tarvitaan perustarpeita, kattoa pään päälle, lämmintä vaatetta ruokaa ja inhimillistä kanssakäymistä. Tarvitaan myös paljon tukea tätä työtä tekeville, niin ammattilaisille kuin vapaaehtoisillekin.

Tilanteesta puhutaan Euroopan tai Suomen pakolaiskriisinä. Minusta se on harhaanjohtavaa. Kriisi ei ole täällä, ei Suomessa eikä Euroopassa. Kriisi on siellä, mistä ihmiset ovat joutuneet lähtemään. Tänne tulee ihmisiä kriisin keskeltä ja oman elämänsä kriisissä, takana pelkoa, toivottomuutta ja kertomuksia, jotka ovat surullisia ja uskomattomia. Siihen nähden on kohtuutonta puhua kriisistä täällä, ja siten tehdä turvaa hakevista kriisin aiheuttajia.

Mielellään ajattelisi, että tämä on ohimenevä häiriötila, vähän kuin tavallista rajumpi syysmyrsky. Hoidetaan kuntoon, otetaan hallintaan, rauhoitellaan ja palataan entiseen arkeen. Se ei ole realistista. Konfliktit, väkivalta ja ympäristökriisit jatkuvat ja vaikeutuvat, etenkin Lähi-Idässä ja Afrikassa. Ne, jotka voivat, lähtevät etsimään turvallisempaa elinpaikkaa. On kyse pakon edessä tapahtuvasta ihmisten vaelluksesta yli kansallisvaltioiden rajojen. Euroopan tai Suomen rajojen sulkeminen ei liikettä pysäytä; se vain kasvattaa laittomia ja epäinhimillisempiä väyliä. Tärkeämpää on nyt luoda turvallisia ja laillisia reittejä saapua Eurooppaan. Tätä eurooppalaiset kirkot ovat toistuvasti tuoneet esiin. Kirkot ovat myös muistuttaneet, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevilla ei ole voimia eikä varoja lähteä. Siksi tarvitaan määrätietoista ponnistelua rauhan ja elinmahdollisuuksien eteen, apua konfliktien keskellä ja lähialueilla eläville ja avoimuutta vastaanottaa turvaa hakevia. Näitä ei tule asettaa toisiaan vastaan ja vaihtoehdoiksi. Ihmisten selviytymisestä on kaikissa tapauksissa kyse, Jumalan luomien ihmisten, joista jokaisessa Kristus tulee meitä vastaan.

Moni ymmärtää, että nyt ei ole poikkeustila vaan uusi eurooppalainen ja suomalainen normaalitila. En ihmettele, jos se herättää uhkakuvia, epävarmuutta ja pelkoja. Mitä tapahtuu sille Suomelle, johon olemme tottuneet? Tunnistan epävarmuutta itsessänikin. Mutta olen varma, että vastaanottokeskuksissa ja Euroopan maanteillä epävarmuutta ja pelkoa on monin verroin enemmän.

Epävarmuuden keskellä tarvitaan toivoa. Toivo rakentuu arkisesti, siitä, että löytyy paikka ihmisten keskellä. On kyse perhesuhteista, ihmissuhteista, työstä, kielen ja kulttuurin oppimisesta, asunnosta, kaikesta mitä ihminen elääkseen tarvitsee. On kyse kaikesta, mitä rukoilemme, kun rukoilemme jokapäiväistä leipää. Siitä kotoutumisessa on kyse. Kotoutuminen ei koske vain tänne tulevia. Se koskee meitä kaikkia. On kotouduttava uudenlaiseen todellisuuteen, jossa turvaa ja elinpaikkaa etsivät, monin tavoin haavoittuneet, mutta myös monenlaisin taidoin ja kokemuksin varustetut ihmiset ovat osa arkeamme, osa meitä.

Tässä kotoutumisessa seurakunnilla voi olla merkittävä rooli, sekä käytännöllisesti että asenteiden tasolla. Seurakunnat voivat olla ihmisiä erottelemattomia yhteyksien rakentajia tilanteessa, jossa on vaarana asettaa ihmisiä toisiaan vastaan, jakaa meihin ja noihin. Joka tapauksessa turvapaikanhakijoiden mukanaan tuomat kysymykset tulevat olemaan pysyvä osa seurakuntien työtä tulevaisuudessa, erityisesti diakonian alalla. Se merkitsee rohkeaa uudelleenarviointia myös resurssien käytössä niin kuin jo on tapahtunut. Yhtä tärkeä kysymys kuin, mitä kotoutuminen meiltä edellyttää, on, mitä hyvää Jumala tätä kautta, epävarmuuden ja haurauden kautta synnyttää.

[...]

Nykyisessä keskusteluilmapiirissä on paikallaan muistuttaa, että Paavalilla oli taustansa vihapuheen, kovien asenteiden ja väkivaltaisten tekojen maailmassa. Hän oli ääriainesta. Hän oli puolustanut agressiivisesti juutalaista kansallista ja uskonnollista puhtautta. Kristityt olivat saaneet kokea nahoissaan, mitä se tarkoitti. Se oli saman suuntaista mutta vielä paljon kovempaa kuin suomalaisten leijonapaitojen häiriköinti ja uuskansallismielinen vaatimus sulkea rajoja.

Silti juuri Paavalin Jumala valitsi. Kun Paavali muuttui, hän muuttui radikaalisti. Hänestä ei tullut varovainen, vahvat kannanilmaukset ulkopuolelle sulkeva, ääripäitä paheksuva keskitien kulkija.

[...]

Paavalin näköistä kirkkoa tarvitaan myös niissä tilanteissa, kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ihmiset hakevat apua. Keskuudessamme tullee olemaan entistä enemmän ihmisiä ilman papereita. He tarvitsevat henkistä tukea, apua asioimisessa viranomaisten kanssa ja terveydenhoitoa. He tarvitsevat sitä, että heidät nähdään ihmisinä, silmien tasolta. Kultainen sääntö on yhtä ehdoton kuin Paavali. Kaikki mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Siinä ei ole varaumaa: kunhan paperit ovat kunnossa.

Tässä katsannossa ei ole erikseen suomalaista ja ulkomaalaista. On vain ihmisiä, Jumalan luomia ja lunastamia ihmisiä.

[...]

[Kumkvatti]

TS: Turvapaikanhakijoita haluaa kääntyä kristityiksi

Saksassa turvapaikanhakijoiden kääntyminen on kristityiksi on tuttu ilmiö. Siellä on tulkittu, että turvapaikanhakijat yrittävät parantaa mahdollisuuksiaan turvapaikkaan kääntymällä kristityiksi.

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän mukaan kiinnostuksensa vaihtaa uskontokuntaa on ilmaissut parikymmentä turvapaikanhakijaa. Heistä kahdeksan käy jo rippikoulua.

Seurakuntayhtymän diakoniajohtajan Teemu Hällin mukaan seurakunnat eivät halua herättää turvapaikanhakijoissa turhia toiveita.

http://www.iltalehti.fi/pakolaiskriisi/2015110420609967_cm.shtml

Varmaankin kauhean kiusallista tuollainen, haluta nyt pelastaa henkensä kirkon kustannuksella.

[Kallan]

Arkkipiispa Mäkisen puhe: Paavalin näköinen kirkko – Kirkolliskokouksen avauspuhe 3.11.2015

Arvoisat kirkolliskokousedustajat, ärade kyrkomötesombud

Kansakoulun kartasta muistan katkoviivat itäisen Välimeren alueella. Ne kuvasivat apostoli Paavalin matkoja. Nyt Turun torilla vastaani kävelee miehiä, joitten arvelen kulkeneen vastaavia reittejä, henkensä kaupalla. He kuuluvat niihin n. 60 miljoonaan tämän hetken maailmassa, jotka ovat elämänsä säilyttääkseen joutuneet lähtemään kodeistaan. Näistä n. 20 miljoonaa on jättänyt kotimaansa, osa hakenut turvaa Euroopasta, parikymmentä tuhatta, koko määrään nähden pieni pisara, myös Suomesta. Kyse ei kuitenkaan ole vain luvuista. Se mitä vielä keväällä päivittelimme etäältä, kävelee nyt vastaani Turun torilla. Numeroilla on ihmisen kasvot.

Muutos on tapahtunut nopeasti. Vastaanottojärjestelmä ja siinä työskentelevät ihmiset ovat toimineet kovan paineen alla. Heiltä kysytään paljon kärsivällisyyttä ja paljon inhimillisyyttä. Hienoa on ollut havaita, miten laajaa on ollut myönteinen tuki ja valmius. Monet seurakunnat ja vapaaehtoiset ovat tarttuneet nopeasti ja kiitettävästi toimeen. On oltu luovia ja kekseliäitä, on lähdetty ihmisen kokoisesta auttamisesta liikkeelle. Seurakuntia tarvitaan jatkossakin. Tarvitaan perustarpeita, kattoa pään päälle, lämmintä vaatetta ruokaa ja inhimillistä kanssakäymistä. Tarvitaan myös paljon tukea tätä työtä tekeville, niin ammattilaisille kuin vapaaehtoisillekin.

Tilanteesta puhutaan Euroopan tai Suomen pakolaiskriisinä. Minusta se on harhaanjohtavaa. Kriisi ei ole täällä, ei Suomessa eikä Euroopassa. Kriisi on siellä, mistä ihmiset ovat joutuneet lähtemään. Tänne tulee ihmisiä kriisin keskeltä ja oman elämänsä kriisissä, takana pelkoa, toivottomuutta ja kertomuksia, jotka ovat surullisia ja uskomattomia. Siihen nähden on kohtuutonta puhua kriisistä täällä, ja siten tehdä turvaa hakevista kriisin aiheuttajia.

Mielellään ajattelisi, että tämä on ohimenevä häiriötila, vähän kuin tavallista rajumpi syysmyrsky. Hoidetaan kuntoon, otetaan hallintaan, rauhoitellaan ja palataan entiseen arkeen. Se ei ole realistista. Konfliktit, väkivalta ja ympäristökriisit jatkuvat ja vaikeutuvat, etenkin Lähi-Idässä ja Afrikassa. Ne, jotka voivat, lähtevät etsimään turvallisempaa elinpaikkaa. On kyse pakon edessä tapahtuvasta ihmisten vaelluksesta yli kansallisvaltioiden rajojen. Euroopan tai Suomen rajojen sulkeminen ei liikettä pysäytä; se vain kasvattaa laittomia ja epäinhimillisempiä väyliä. Tärkeämpää on nyt luoda turvallisia ja laillisia reittejä saapua Eurooppaan. Tätä eurooppalaiset kirkot ovat toistuvasti tuoneet esiin. Kirkot ovat myös muistuttaneet, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevilla ei ole voimia eikä varoja lähteä. Siksi tarvitaan määrätietoista ponnistelua rauhan ja elinmahdollisuuksien eteen, apua konfliktien keskellä ja lähialueilla eläville ja avoimuutta vastaanottaa turvaa hakevia. Näitä ei tule asettaa toisiaan vastaan ja vaihtoehdoiksi. Ihmisten selviytymisestä on kaikissa tapauksissa kyse, Jumalan luomien ihmisten, joista jokaisessa Kristus tulee meitä vastaan.

Moni ymmärtää, että nyt ei ole poikkeustila vaan uusi eurooppalainen ja suomalainen normaalitila. En ihmettele, jos se herättää uhkakuvia, epävarmuutta ja pelkoja. Mitä tapahtuu sille Suomelle, johon olemme tottuneet? Tunnistan epävarmuutta itsessänikin. Mutta olen varma, että vastaanottokeskuksissa ja Euroopan maanteillä epävarmuutta ja pelkoa on monin verroin enemmän.

Epävarmuuden keskellä tarvitaan toivoa. Toivo rakentuu arkisesti, siitä, että löytyy paikka ihmisten keskellä. On kyse perhesuhteista, ihmissuhteista, työstä, kielen ja kulttuurin oppimisesta, asunnosta, kaikesta mitä ihminen elääkseen tarvitsee. On kyse kaikesta, mitä rukoilemme, kun rukoilemme jokapäiväistä leipää. Siitä kotoutumisessa on kyse. Kotoutuminen ei koske vain tänne tulevia. Se koskee meitä kaikkia. On kotouduttava uudenlaiseen todellisuuteen, jossa turvaa ja elinpaikkaa etsivät, monin tavoin haavoittuneet, mutta myös monenlaisin taidoin ja kokemuksin varustetut ihmiset ovat osa arkeamme, osa meitä.

Tässä kotoutumisessa seurakunnilla voi olla merkittävä rooli, sekä käytännöllisesti että asenteiden tasolla. Seurakunnat voivat olla ihmisiä erottelemattomia yhteyksien rakentajia tilanteessa, jossa on vaarana asettaa ihmisiä toisiaan vastaan, jakaa meihin ja noihin. Joka tapauksessa turvapaikanhakijoiden mukanaan tuomat kysymykset tulevat olemaan pysyvä osa seurakuntien työtä tulevaisuudessa, erityisesti diakonian alalla. Se merkitsee rohkeaa uudelleenarviointia myös resurssien käytössä niin kuin jo on tapahtunut. Yhtä tärkeä kysymys kuin, mitä kotoutuminen meiltä edellyttää, on, mitä hyvää Jumala tätä kautta, epävarmuuden ja haurauden kautta synnyttää.

[...]

Nykyisessä keskusteluilmapiirissä on paikallaan muistuttaa, että Paavalilla oli taustansa vihapuheen, kovien asenteiden ja väkivaltaisten tekojen maailmassa. Hän oli ääriainesta. Hän oli puolustanut agressiivisesti juutalaista kansallista ja uskonnollista puhtautta. Kristityt olivat saaneet kokea nahoissaan, mitä se tarkoitti. Se oli saman suuntaista mutta vielä paljon kovempaa kuin suomalaisten leijonapaitojen häiriköinti ja uuskansallismielinen vaatimus sulkea rajoja.

Silti juuri Paavalin Jumala valitsi. Kun Paavali muuttui, hän muuttui radikaalisti. Hänestä ei tullut varovainen, vahvat kannanilmaukset ulkopuolelle sulkeva, ääripäitä paheksuva keskitien kulkija.

[...]

Paavalin näköistä kirkkoa tarvitaan myös niissä tilanteissa, kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ihmiset hakevat apua. Keskuudessamme tullee olemaan entistä enemmän ihmisiä ilman papereita. He tarvitsevat henkistä tukea, apua asioimisessa viranomaisten kanssa ja terveydenhoitoa. He tarvitsevat sitä, että heidät nähdään ihmisinä, silmien tasolta. Kultainen sääntö on yhtä ehdoton kuin Paavali. Kaikki mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Siinä ei ole varaumaa: kunhan paperit ovat kunnossa.

Tässä katsannossa ei ole erikseen suomalaista ja ulkomaalaista. On vain ihmisiä, Jumalan luomia ja lunastamia ihmisiä.

[...]

Raamattua lukeneena tiedän että tässä yritetään ohjailla harhaan. Jumala antoi meille kansallisvaltiot ihan hyvästä syystä ja onhan Raamatussakin monta kertaa juttua esim. sen ajan Israelin rajoista.

Kari Mäkinen, niin paljon kuin sitä toivoisitkin leipäpiispana niin tämä EI ole normaalitila. Nämä paperittomat, isänmaansa hylänneet miehet (ja ne harvat naiset) ovat jättäneet perheensä vihollisen armoille. Näin virallisesti. Epävirallisesti syyt voivat olla aivan muut.

Paavali kun meni maasta toiseen niin hän ei mennyt sinne laittomana maahantunkeutujana vaan liikkui aivan laillisesti laillisia reittejä pitkin sekä kunnioitti esivaltaa ja eikä sytyttänyt lähiöitä tuleen. Kyllä Kari sun pitäis nyt tuo tietää.

Ja Paavalihan ei luopunut kansallisesta identiteetistään sinänsä eikä hän hössöttänyt avoimien rajojen puolesta kun puhui Kristuksen ruumiista ja seurakunnasta. Se että on kaksi uskovaa, sanotaanko vaikka suomalainen ja kanadalainen, se ei tarkoita sitä että kanadalainen voi tulla laittomasti maan rajojen sisäpuolelle sen takia koska "ollaanhan me kummatkin uskossa". Ei, hän hankkii ensin tarvittavat matkustusasiakirjat ja tulee sitten maahan, käyttäytyy asiallisesti ja poistuu sitten maasta.

Vai etkö Kari tiedä että jos maahan haluaa tulla laillisesti niin tännehän voi hakeutua ihan laillisia reittejä pitkin laillisten proseduurien avulla? Ei nuo miehet ole henkensä kaupalla tulleet tänne vaan ovat turvapaikkashoppaileet sitä ennen muutamassa muussa maassa. Ja miksi he ovat jättäneet tuon sydämessänsä sykkivän isänmaansa? Koska eiväthän viattomat todennäköisesti häivy pois maasta vaan sotarikolliset. Ja Paavali ei ollut sotarikollinen. Hän vainosi kristittyjä kyllä, mutta ei niiden etnisyyden tähden. Siinä on vissi ero.

Kari, tee mulle yksi palvelus. Muuta Varissuolle ja elä siellä sellaiset 5 vuotta. Be like Paval. Ei turvatoimia tms ylimääräistä vaan asut ihan kuten muutkin. Ja kerro mulle sitten ootko vielä samaa mieltä asioista enää sen jälkeen.

[Jalopeura]

Paavali ei myöskään elänyt toisten rahoilla, vaan hän teki retkillään palkkatyötä, evankelioinnin lomassa. Hän ei vaatinut elätystä edes seurakunnilta joita hän opetti, vaan teki telttoja ansaitakseen itse oman elatuksensa.

Paavali oli siis kiertueellaan antamassa, ei ottamassa. Siinäkin pieni ero, joka Mäkiseltä on jäänyt huomaamatta.

 

[UgriProPatria]

Paavali oli Rooman kansalainen (ja tästä syystä häntä ei kristittynä teloitettu ristiinnaulitsemalla, kuten kävi Pietarille, vaan hänen päänsä katkaistiin).

Paavali siis liikkui Rooman valtakunnan alueella, jonka oma kansalainen hän oli, syntynyt Tarsossa (nyk. Libanonia).

[Faidros.]

Kirkko kutsui pakolaiset luokseen päiväksi. Pakolaisissa on myös kristittyjä(kolme mainittu jossain jumalanpalveluksessa).
Harkitsivat jopa kirkon ristien peittämistä kaavuin, muutta eeeei, "rohkeesti vaan, tätä ruokotonta aikaa, kun ruma sana sanotaan niinkuse on!"
www.yle.fi/uutiset/kirkko_kutsui_pakolaiset_luokseen_paivaksi__uskontoamme_ymmartamalla_voi_ymmartaa_myos_suomalaista_yhteiskuntaa/8445352

PS: 50Kg riisiä oli siis iRakkien tapaan kolmeen kertaan keitettyä.

[Pro Patria Finlandia]

"Mietimme jopa, pitääkö kirkon ristit peittää tai muuta sellaista, mutta tulimme siihen tulokseen, että ei missään nimessä."

Pelkästään jo tuollaisen ajattelu vie pohjan pois kaikelta kirkon pakoloistyöltä. Poistetaan ristit ja lopetetaan kaikki kristilliset toiminnot, jotta ei vaan vahingossakaan loukattaisi meitä ylempää herrarotua 

[Kallan]

"Mietimme jopa, pitääkö kirkon ristit peittää tai muuta sellaista, mutta tulimme siihen tulokseen, että ei missään nimessä."

Pelkästään jo tuollaisen ajattelu vie pohjan pois kaikelta kirkon pakoloistyöltä. Poistetaan ristit ja lopetetaan kaikki kristilliset toiminnot, jotta ei vaan vahingossakaan loukattaisi meitä ylempää herrarotua 

Näin vuonna 2015. Vuonna 2030: "Kai niitä ristejä voisi pitää esillä...."

[Gunnar Hymén]

oho olipas lipsahtanut ihan väärään threadiin

[Arvoton]

JOs rumasti haluaa sanoa, nykyinen ev.lut. kirkko huoraa vallitsevalle valtioideologialle. Jotta voisi luulla, että sillä on yhä valta ja asema yhteiskunnassa. Alkaa säälittää he, jotka sille maksavat yhä kirkollisveroa. Tietysti, periaatteessa ne veronmaksajat voisivat halutessaan vaihtaa kirkkonsa painotuksia ja linjaa.

Mäkistä kirkkoineen kiinnostaa muslimi-invaasion loputon laajentaminen. Suomalaisten ja muiden täällä jo pitempään asuvien ennestään ollut ja yhä oleva paha olo ja osattomuus on niiiin boooriiingggg... Kai yhä suureneva työttömien, petettyjen ja huijattujen ja muiden kovia kokeneiden joukko joutaa suoraan sinne helevettiin uuden ja uljaan monikulttuurihelvetin jaloista.

[Pro Patria Finlandia]

"Mietimme jopa, pitääkö kirkon ristit peittää tai muuta sellaista, mutta tulimme siihen tulokseen, että ei missään nimessä."

Pelkästään jo tuollaisen ajattelu vie pohjan pois kaikelta kirkon pakoloistyöltä. Poistetaan ristit ja lopetetaan kaikki kristilliset toiminnot, jotta ei vaan vahingossakaan loukattaisi meitä ylempää herrarotua 

Näin vuonna 2015. Vuonna 2030: "Kai niitä ristejä voisi pitää esillä...."

Syystä että? Tällä menolla vuonna 2030 ei ole ristejä esillä muussa tarkoituksessa kuin korkeintaan ristiinnaulitsemista varten niille, jotka vielä silloinkin tunnustavat kristinuskoa muslimien hallitsemassa Euroopassa. Ristiinnaulitseminen on siis edelleen käytössä oleva tapa, jolla muslimit rankaisevat vääräuskoisia.

[Kallan]

^Ei olisi mikään yllätys tällä menolla...

[Gunnar Hymén]

http://www.ts.fi/uutiset/turun+seutu/829287/Uskonnolliset+yhteisot+vetoavat+rauhan+puolesta+Turun+tuomiokirkossa

Uskonnolliset yhteisöt vetoavat rauhan puolesta Turun tuomiokirkossa

Uskontojohtajat muun muassa lukevat kirkossa omia pyhiä kirjoituksiaan.

-snip-

Uskontojen edustajat tuomiokirkkoon on kutsunut piispa Kaarlo Kalliala, joka toimii Suomessa uskontojen yhteistyötä edistävän Uskot-foorumin varapuheenjohtajana.

Uskonnollisten yhteisöjen edustajat vetoavat rauhan puolesta, lukevat omia pyhiä kirjoituksia, rukoilevat sovintoa ja sytyttävät kynttilät Pariisissa ja maailman kriisialueilla menehtyneiden ja haavoittuneiden muistolle.

– Ääri-ilmiöiden keskellä tarvitsemme eri uskontojen, kulttuuritaustojen ja vakaumusten turvallista vuoropuhelua, rinnakkaineloa ja yhteistyötä. Haluamme yhdessä osoittaa, miten vieraan pelko voi muuttua ystävyydeksi, sanoo piispa Kalliala.

Mukaan kutsutaan kaikkien uskontojen edustajia.

ei me nyt moskeijassakaan lauleta Kirkasta, oi Kristus meille -virsiä 

[Faidros.]

Lauletaanko Kirkasta, oi Kristus meille-virsi ehtoollisella? 

[Pro Patria Finlandia]

http://www.ts.fi/uutiset/turun+seutu/829287/Uskonnolliset+yhteisot+vetoavat+rauhan+puolesta+Turun+tuomiokirkossa

Uskonnolliset yhteisöt vetoavat rauhan puolesta Turun tuomiokirkossa

Uskontojohtajat muun muassa lukevat kirkossa omia pyhiä kirjoituksiaan.

-snip-

Uskontojen edustajat tuomiokirkkoon on kutsunut piispa Kaarlo Kalliala, joka toimii Suomessa uskontojen yhteistyötä edistävän Uskot-foorumin varapuheenjohtajana.

Uskonnollisten yhteisöjen edustajat vetoavat rauhan puolesta, lukevat omia pyhiä kirjoituksia, rukoilevat sovintoa ja sytyttävät kynttilät Pariisissa ja maailman kriisialueilla menehtyneiden ja haavoittuneiden muistolle.

– Ääri-ilmiöiden keskellä tarvitsemme eri uskontojen, kulttuuritaustojen ja vakaumusten turvallista vuoropuhelua, rinnakkaineloa ja yhteistyötä. Haluamme yhdessä osoittaa, miten vieraan pelko voi muuttua ystävyydeksi, sanoo piispa Kalliala.

Mukaan kutsutaan kaikkien uskontojen edustajia.

ei me nyt moskeijassakaan lauleta Kirkasta, oi Kristus meille -virsiä 

Eli kirkko pyhitetään tässä tapauksessa Islamin jumalalle Saatanalle 

Heh, ihmettelin ensin tuota viimeistä lausetta, että mitä ihmeen Kirkaa lauletaan kirkossa

[Gunnar Hymén]

Lauletaanko Kirkasta, oi Kristus meille-virsi ehtoollisella? 

alkoholistin lempivirsi

[Faidros.]

Oi ristus, possua ja kirkasta päälle! on taas jouluvirsi.

[Artisti]

Minun kotiseurakunnassani ei saa julkisesti lukea edes vuoden -92 Raamatun käännöstä, koska se on liberaaliteologien epätarkka väännös alkutestistä. Vuoden 33/38 käännös on sallittu, sekä Raamattu Kansalle käännös, lisäksi vanhempi Piplia. King James on varsin tarkka. Alkuteksteistä pyritään aina varmistamaan, ettei sanoma vesity kääntäjän käsissä.

Koraanista nyt puhumattakaan!!! Harhaopin julistus ei kuulu kirkkoon!!! Mitä yhteistä on Kristuksella ja Saatanalla!!!???

[Arkipiispa]

Minun kotiseurakunnassani ei saa julkisesti lukea edes vuoden -92 Raamatun käännöstä, koska se on liberaaliteologien epätarkka väännös alkutestistä. Vuoden 33/38 käännös on sallittu, sekä Raamattu Kansalle käännös, lisäksi vanhempi Piplia. King James on varsin tarkka. Alkuteksteistä pyritään aina varmistamaan, ettei sanoma vesity kääntäjän käsissä.

Koraanista nyt puhumattakaan!!! Harhaopin julistus ei kuulu kirkkoon!!! Mitä yhteistä on Kristuksella ja Saatanalla!!!???

Useimmat kirkot ovat maallistuneet aivan lokatasolle suhteessa oman tunnustuksensa arvoihin, ja suutelevat uskontojen yhteyttä lämpimästi... "ei väliä mihin uskot, kunhan meillä on yhdessä mukavaa".

Ongelmana on se, että yleisesti odotetaan Islamin maallistuvan, kun taas todellisuus osoittaa että kehitys on juuri päinvastainen. Kristilliset kirkot, joiden johtajat ymmärtävät hyvin että islamisoituminen sekä vähentää edelleen heidän jäseniään tällä hetkellä että johtaa lopulta kristinuskon harjoittamisen kieltämiseen, ovat ottaneet tehtäväkseen tarkoitushakuisen itsetuhon.

Erilaiset kristilliset yhteisöt ovat juuri niitä joissa suurin kansan sisällä oleva islam-tietoisten joukko on; ja siksi islamisoitumisen edistämiseksi tehtävää työtä on oleellista harjoittaa nimenomaan noiden yhteisöjen sisältä käsin. Tavallinen kansa - siis poislukien ns. aktiivikristityt tai -juutalaiset yms. - on varsin helppo median avulla kääntää hyväksymään tai jopa tervetulleeksi toivottamaan  islamia rauhan uskontona.

Isojen kirkkojen kautta tuotu julistus ja sanoma siitä että "jokainen oikea kristitty toivottaa muslimit tervetulleeksi" on omiaan kyseenalaistamaan kaiken islaminvastaisuuden. Sanoma onkin, että jos kerran kaikki kirkotkin haluavat tehdä yhteistyötä tuon rauhan uskonnon kanssa, silloin kenenkään ei pidä vastustaa islamia... 

[Supernuiva]

Mitä yhteistä on Kristuksella ja Saatanalla!!!???

Molemmat ovat mielikuvitushahmoja!

[Jalopeura]

Minun kotiseurakunnassani ei saa julkisesti lukea edes vuoden -92 Raamatun käännöstä, koska se on liberaaliteologien epätarkka väännös alkutestistä. Vuoden 33/38 käännös on sallittu, sekä Raamattu Kansalle käännös, lisäksi vanhempi Piplia. King James on varsin tarkka. Alkuteksteistä pyritään aina varmistamaan, ettei sanoma vesity kääntäjän käsissä.

Koraanista nyt puhumattakaan!!! Harhaopin julistus ei kuulu kirkkoon!!! Mitä yhteistä on Kristuksella ja Saatanalla!!!???

Useimmat kirkot ovat maallistuneet aivan lokatasolle suhteessa oman tunnustuksensa arvoihin, ja suutelevat uskontojen yhteyttä lämpimästi... "ei väliä mihin uskot, kunhan meillä on yhdessä mukavaa".

Pätee ainakin kansankirkon johtavaan eliittiin. Tosin seurakuntakenttä on vahvasti jakautunut liberaaleihin ja konservatiivisiin klassisen kristinuskon kannattajiin. Konservatiivit ovat kuitenkin tehneet siinä suuren virheen, että he ovat lähteneet mukaan liberaalijäsenten "yhteys on säilytettävä" hölynpölyyn.

Sekä liberaalit että konservatiivit korostavat että tärkeintä on että näkemykselliset ristiriidat eivät saa rikkoa kirkon yhtenäisyyttä, vaan että kaikki kirkon jäsenten pitää jatkossakin voida kokoontua saman katon alle. Ei siis pidä keskittyä niihin asioihin jotka erottavat, vaan niihin jotka yhdistävät jne, jotta yhteys ei rikkoudu.

Tähän ovat lähteneet mukaan myös klassiseen kristinuskoon uskovat piispat, papit ja seurakuntalaiset, ja se on iso virhe. Kyllä se yhteys rikottiin sillä hetkellä kun kirkkoon alettiin tuoda vieraita oppeja, ydinsanomaa alettiin vääristellä ja Raamattua alettiin lukea hyvin valikoivasti.

Se, että konservatiivikristityt hyväksyvät tämän koska "yhteys", ja vain tyytyvät pitämään suunsa kiinni epäkohdista ja istuvat laulamaan virsiä tämän uuden sekulaarihumanistisen kristillisyyden kannattajien kanssa, on ainoa mitä jälkimmäinen ryhmä tarvitsee voittaakseen. Se nimenomaan pelaa vastapuolen pussiin.

Kyllä tosiaan se yhteys on jo rikottu, ja se rikkoivat ne jotka toivat uudet opit, uudet tulkinnat ja uuden agendan. Klassiseen kristinuskoon uskovien kristittyjen on aivan turha antaa syyllistää itseään yhteyden rikkoutumisesta, sillä he eivät sitä ole rikkoneet.

[Puunhalaaja]

Arkkipiispa Mäkisen puhe: Paavalin näköinen kirkko – Kirkolliskokouksen avauspuhe 3.11.2015

Arvoisat kirkolliskokousedustajat, ärade kyrkomötesombud

Kansakoulun kartasta muistan katkoviivat itäisen Välimeren alueella. Ne kuvasivat apostoli Paavalin matkoja. Nyt Turun torilla vastaani kävelee miehiä, joitten arvelen kulkeneen vastaavia reittejä, henkensä kaupalla. He kuuluvat niihin n. 60 miljoonaan tämän hetken maailmassa, jotka ovat elämänsä säilyttääkseen joutuneet lähtemään kodeistaan. Näistä n. 20 miljoonaa on jättänyt kotimaansa, osa hakenut turvaa Euroopasta, parikymmentä tuhatta, koko määrään nähden pieni pisara, myös Suomesta. Kyse ei kuitenkaan ole vain luvuista. Se mitä vielä keväällä päivittelimme etäältä, kävelee nyt vastaani Turun torilla. Numeroilla on ihmisen kasvot.

Muutos on tapahtunut nopeasti. Vastaanottojärjestelmä ja siinä työskentelevät ihmiset ovat toimineet kovan paineen alla. Heiltä kysytään paljon kärsivällisyyttä ja paljon inhimillisyyttä. Hienoa on ollut havaita, miten laajaa on ollut myönteinen tuki ja valmius. Monet seurakunnat ja vapaaehtoiset ovat tarttuneet nopeasti ja kiitettävästi toimeen. On oltu luovia ja kekseliäitä, on lähdetty ihmisen kokoisesta auttamisesta liikkeelle. Seurakuntia tarvitaan jatkossakin. Tarvitaan perustarpeita, kattoa pään päälle, lämmintä vaatetta ruokaa ja inhimillistä kanssakäymistä. Tarvitaan myös paljon tukea tätä työtä tekeville, niin ammattilaisille kuin vapaaehtoisillekin.

Tilanteesta puhutaan Euroopan tai Suomen pakolaiskriisinä. Minusta se on harhaanjohtavaa. Kriisi ei ole täällä, ei Suomessa eikä Euroopassa. Kriisi on siellä, mistä ihmiset ovat joutuneet lähtemään. Tänne tulee ihmisiä kriisin keskeltä ja oman elämänsä kriisissä, takana pelkoa, toivottomuutta ja kertomuksia, jotka ovat surullisia ja uskomattomia. Siihen nähden on kohtuutonta puhua kriisistä täällä, ja siten tehdä turvaa hakevista kriisin aiheuttajia.

Mielellään ajattelisi, että tämä on ohimenevä häiriötila, vähän kuin tavallista rajumpi syysmyrsky. Hoidetaan kuntoon, otetaan hallintaan, rauhoitellaan ja palataan entiseen arkeen. Se ei ole realistista. Konfliktit, väkivalta ja ympäristökriisit jatkuvat ja vaikeutuvat, etenkin Lähi-Idässä ja Afrikassa. Ne, jotka voivat, lähtevät etsimään turvallisempaa elinpaikkaa. On kyse pakon edessä tapahtuvasta ihmisten vaelluksesta yli kansallisvaltioiden rajojen. Euroopan tai Suomen rajojen sulkeminen ei liikettä pysäytä; se vain kasvattaa laittomia ja epäinhimillisempiä väyliä. Tärkeämpää on nyt luoda turvallisia ja laillisia reittejä saapua Eurooppaan. Tätä eurooppalaiset kirkot ovat toistuvasti tuoneet esiin. Kirkot ovat myös muistuttaneet, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevilla ei ole voimia eikä varoja lähteä. Siksi tarvitaan määrätietoista ponnistelua rauhan ja elinmahdollisuuksien eteen, apua konfliktien keskellä ja lähialueilla eläville ja avoimuutta vastaanottaa turvaa hakevia. Näitä ei tule asettaa toisiaan vastaan ja vaihtoehdoiksi. Ihmisten selviytymisestä on kaikissa tapauksissa kyse, Jumalan luomien ihmisten, joista jokaisessa Kristus tulee meitä vastaan.

Moni ymmärtää, että nyt ei ole poikkeustila vaan uusi eurooppalainen ja suomalainen normaalitila. En ihmettele, jos se herättää uhkakuvia, epävarmuutta ja pelkoja. Mitä tapahtuu sille Suomelle, johon olemme tottuneet? Tunnistan epävarmuutta itsessänikin. Mutta olen varma, että vastaanottokeskuksissa ja Euroopan maanteillä epävarmuutta ja pelkoa on monin verroin enemmän.

Epävarmuuden keskellä tarvitaan toivoa. Toivo rakentuu arkisesti, siitä, että löytyy paikka ihmisten keskellä. On kyse perhesuhteista, ihmissuhteista, työstä, kielen ja kulttuurin oppimisesta, asunnosta, kaikesta mitä ihminen elääkseen tarvitsee. On kyse kaikesta, mitä rukoilemme, kun rukoilemme jokapäiväistä leipää. Siitä kotoutumisessa on kyse. Kotoutuminen ei koske vain tänne tulevia. Se koskee meitä kaikkia. On kotouduttava uudenlaiseen todellisuuteen, jossa turvaa ja elinpaikkaa etsivät, monin tavoin haavoittuneet, mutta myös monenlaisin taidoin ja kokemuksin varustetut ihmiset ovat osa arkeamme, osa meitä.

Tässä kotoutumisessa seurakunnilla voi olla merkittävä rooli, sekä käytännöllisesti että asenteiden tasolla. Seurakunnat voivat olla ihmisiä erottelemattomia yhteyksien rakentajia tilanteessa, jossa on vaarana asettaa ihmisiä toisiaan vastaan, jakaa meihin ja noihin. Joka tapauksessa turvapaikanhakijoiden mukanaan tuomat kysymykset tulevat olemaan pysyvä osa seurakuntien työtä tulevaisuudessa, erityisesti diakonian alalla. Se merkitsee rohkeaa uudelleenarviointia myös resurssien käytössä niin kuin jo on tapahtunut. Yhtä tärkeä kysymys kuin, mitä kotoutuminen meiltä edellyttää, on, mitä hyvää Jumala tätä kautta, epävarmuuden ja haurauden kautta synnyttää.

[...]

Nykyisessä keskusteluilmapiirissä on paikallaan muistuttaa, että Paavalilla oli taustansa vihapuheen, kovien asenteiden ja väkivaltaisten tekojen maailmassa. Hän oli ääriainesta. Hän oli puolustanut agressiivisesti juutalaista kansallista ja uskonnollista puhtautta. Kristityt olivat saaneet kokea nahoissaan, mitä se tarkoitti. Se oli saman suuntaista mutta vielä paljon kovempaa kuin suomalaisten leijonapaitojen häiriköinti ja uuskansallismielinen vaatimus sulkea rajoja.

Silti juuri Paavalin Jumala valitsi. Kun Paavali muuttui, hän muuttui radikaalisti. Hänestä ei tullut varovainen, vahvat kannanilmaukset ulkopuolelle sulkeva, ääripäitä paheksuva keskitien kulkija.

[...]

Paavalin näköistä kirkkoa tarvitaan myös niissä tilanteissa, kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ihmiset hakevat apua. Keskuudessamme tullee olemaan entistä enemmän ihmisiä ilman papereita. He tarvitsevat henkistä tukea, apua asioimisessa viranomaisten kanssa ja terveydenhoitoa. He tarvitsevat sitä, että heidät nähdään ihmisinä, silmien tasolta. Kultainen sääntö on yhtä ehdoton kuin Paavali. Kaikki mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Siinä ei ole varaumaa: kunhan paperit ovat kunnossa.

Tässä katsannossa ei ole erikseen suomalaista ja ulkomaalaista. On vain ihmisiä, Jumalan luomia ja lunastamia ihmisiä.

[...]

Raamattua lukeneena tiedän että tässä yritetään ohjailla harhaan. Jumala antoi meille kansallisvaltiot ihan hyvästä syystä ja onhan Raamatussakin monta kertaa juttua esim. sen ajan Israelin rajoista.

Kari Mäkinen, niin paljon kuin sitä toivoisitkin leipäpiispana niin tämä EI ole normaalitila. Nämä paperittomat, isänmaansa hylänneet miehet (ja ne harvat naiset) ovat jättäneet perheensä vihollisen armoille. Näin virallisesti. Epävirallisesti syyt voivat olla aivan muut.

Paavali kun meni maasta toiseen niin hän ei mennyt sinne laittomana maahantunkeutujana vaan liikkui aivan laillisesti laillisia reittejä pitkin sekä kunnioitti esivaltaa ja eikä sytyttänyt lähiöitä tuleen. Kyllä Kari sun pitäis nyt tuo tietää.

Ja Paavalihan ei luopunut kansallisesta identiteetistään sinänsä eikä hän hössöttänyt avoimien rajojen puolesta kun puhui Kristuksen ruumiista ja seurakunnasta. Se että on kaksi uskovaa, sanotaanko vaikka suomalainen ja kanadalainen, se ei tarkoita sitä että kanadalainen voi tulla laittomasti maan rajojen sisäpuolelle sen takia koska "ollaanhan me kummatkin uskossa". Ei, hän hankkii ensin tarvittavat matkustusasiakirjat ja tulee sitten maahan, käyttäytyy asiallisesti ja poistuu sitten maasta.

Vai etkö Kari tiedä että jos maahan haluaa tulla laillisesti niin tännehän voi hakeutua ihan laillisia reittejä pitkin laillisten proseduurien avulla? Ei nuo miehet ole henkensä kaupalla tulleet tänne vaan ovat turvapaikkashoppaileet sitä ennen muutamassa muussa maassa. Ja miksi he ovat jättäneet tuon sydämessänsä sykkivän isänmaansa? Koska eiväthän viattomat todennäköisesti häivy pois maasta vaan sotarikolliset. Ja Paavali ei ollut sotarikollinen. Hän vainosi kristittyjä kyllä, mutta ei niiden etnisyyden tähden. Siinä on vissi ero.

Kari, tee mulle yksi palvelus. Muuta Varissuolle ja elä siellä sellaiset 5 vuotta. Be like Paval. Ei turvatoimia tms ylimääräistä vaan asut ihan kuten muutkin. Ja kerro mulle sitten ootko vielä samaa mieltä asioista enää sen jälkeen.

Paavali ei myöskään koskaan lakannut olemasta juutalainen. Jos arkkipiispan kristinuskon tuntemus on tällä tasolla, niin kirkosta on syytäkin erota, ja hankkiutua sellaisiin seurakuntiin, joiden pastorit tietävät edes oman uskontonsa perusteet.

Kristittyjä opetetaan myös huolehtimaan ihmisistä seuraavassa järjestyksessä: oma itse (jos et huolehdi itsestäsi, et pysty huolehtimaan muista!), oma perhe, oma seurakunta ja muut kristityt, oma kansa ja valtio, muiden valtioiden kansalaiset. Tälle järjestykselle on ihan raamatullinen perusta. Arkkipiispan kyky vääristellä kristinuskoa on käsittämätön.

[Kallan]

Kari Mäkisen ei edes kuulu olla arkkipiispa saati evlut kirkon jäsen. Jos hän lukisi Raamattua yhtään enemmän niin hän tajuaisi että hänen kuuluisi joko katua tai jättää virkansa välittömästi jos ei mieli muutu.

[ilmarinen]

Vieläkö täällä on joku ev.lut. kirkon jäsen?

http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/ville-ranta-iskun-jalkeen

[Totuus EPT]

Vieläkö täällä on joku ev.lut. kirkon jäsen?

http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/ville-ranta-iskun-jalkeen

Maahanmuuttokriitikko lipittämässä uhrin verta. Vastenmielinen kuva. Hyvää mainosta suvaitsevaisuuskiimassa olevalle kirkolle, moni kirkkoon kuuluva kyllä miettii kuvan nähtyään, mikä kirkossa on vikana, kun tälläisiä kuvia kirkko julkeaa esittää. Uhrille ei anneta mitään arvoa.

[Kallan]

Evlut kirkko ei puolusta kristinuskoa vaan pyrkii hankkiutumaan siitä eroon, parhaansa mukaan.

Nyt nämä puolustelevat terroristeja ja vähättelevät näiden tekoja. Tekevät hyvästä pahaa (meistä jotka kritisoimme nykyistä mielettömyyttä) ja pahasta hyvää (monikulttuurisuus).

Tehdään niin että viedään evlut kirkolla kirkollisveron kanto-oikeus jolloin kaikki ovat tyytyväisiä ja voimme katsella kuinka evlut kirkko joutuu ongelmiin jotka se on ansainnutkin. Meinaan ei normi kirkossakävijä hirveästi rahaa sinne kolehtiin laita...

[Puunhalaaja]

Vieläkö täällä on joku ev.lut. kirkon jäsen?

http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/ville-ranta-iskun-jalkeen

Maahanmuuttokriitikko lipittämässä uhrin verta. Vastenmielinen kuva. Hyvää mainosta suvaitsevaisuuskiimassa olevalle kirkolle, moni kirkkoon kuuluva kyllä miettii kuvan nähtyään, mikä kirkossa on vikana, kun tälläisiä kuvia kirkko julkeaa esittää. Uhrille ei anneta mitään arvoa.

Hyi *kirosana*!! Kirkko pystyy näemmä aina vain pahempiin ja pahempiin rimanalituksiin. Kirkko on yhtä kaukana kristillisyydestä kuin itä lännestä.

Eikö tuosta voisi jo tehdä kantelun ainakin JSN:lle? Vai olisiko tuo peräti vihapuhetta?

[koodari-inssi]

Vieläkö täällä on joku ev.lut. kirkon jäsen?

http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/ville-ranta-iskun-jalkeen

Oli juuri tulossa kirjoittamaan tänne tästä aiheesta. Erosin juuri kirkosta. Tämä oli viimeinen pisara.

[mikkoellila]

Talouselämä:
 

Suomen luterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen sanoo, että Pariisin iskut koskettavat koko Eurooppaa ja siten myös suomalaisia.

"Eurooppa ei ole ulkopuolinen eikä voi sulkea itseään siltä todellisuudelta, jonka keskeltä ihmiset pyrkivät turvaan", arkkipiispa sanoo tiedotteessa.

Mäkinen sanoo, että "väkivallan tausta on Lähi-Idässä, Syyriassa ja Irakissa, ja että oikeudenmukainen rauha siellä edistäisi koko maailman turvallisuutta".

^Idiootti. Kun islamilaiset terroristit hyökkäävät Eurooppaan, Suomen ev.-lut. kirkon arkkipiispa ryhtyy höpisemään siitä, että Syyriassa ja Irakissa on sota, josta ihmiset "pyrkivät turvaan" Eurooppaan.

Arkkipiispa siis käyttää Euroopassa tehtyä islamilaista terrori-iskua tekosyynä ruveta puhumaan siitä, että hänen mielestään Eurooppaan pitäisi ottaa entistäkin enemmän muslimeja "turvapaikanhakijoina". Kuinka sairas voi ihminen olla??

[Gunnar Hymén]

Vieläkö täällä on joku ev.lut. kirkon jäsen?

http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/ville-ranta-iskun-jalkeen

Oli juuri tulossa kirjoittamaan tänne tästä aiheesta. Erosin juuri kirkosta. Tämä oli viimeinen pisara.

just lähti nimittäin meikä ja vaimo myös. kirkon hylkään, kristinuskon Jumalaa en. saatanan rahastajat. minen halua, että rättipäät mouhottaa kirkossa MINUN rahoillani omia "pyhiä puheitaan" - pysyköön moskeijoissaan.