Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) toimitusjohtaja Aki Kangasharju on kirjoittanut
kolumnin (27.8.2021) nimeltään "Kuka surffaa ja miksi?". Se sisältää mielenkiintoisia väitteitä, joka kovasti poikkeavat siitä reaalitodellisuudesta, mitä täällä on havainnoitu. Koitan purkaa ja kommentoida tuota kirjoitusta ainakin joidenkin osien kohdalta.
Kuka surffaa ja miksi?
Afganistanin kriisi on nostanut maahanmuuton jälleen kaikkien huulille. Puhuminen elintasosurffareista ja haittamuutosta johtaa keskustelun pahasti harhaan. Pakolaisia on vähän ja vähän koulutettujen muuttajien työllisyys on suomalaistaustaisia korkeampi, kirjoittaa Etla-kolumnissaan Aki Kangasharju.
Korkeasti koulutetut muuttajat nopeuttavat tutkitusti talouskasvua lisäämällä osaamista, yrittäjyyttä, innovaatioita ja talouden rakennemuutosta (Burchardi ym. 2020). He säästävät yhteiskunnan varoja tuomalla muualla hankitun koulutuksen mukanaan (Blau ja Mackie 2016). He eivät syrjäytä työmarkkinoilla suomalaistaustaisia, koska korkeasti koulutetut eivät kilpaile vähemmän koulutettujen kanssa samoista työpaikoista (Beerli ym. 2021), ja suomalaistaustaisista korkeasti koulutetuista on muutoinkin pulaa työmarkkinoilla.
Tuosta voinee olla samaa mieltä siltä osin, että ulkomaalaiset korkeasti koulutetut ovat usein komplementti suomalaisille työntekijöille. Tosin voi todeta, että korkeasti koulutetuista suomalaisista ei ole pulaa työmarkkinoilla, eräitä poikkeuksellisia aloja lukuun ottamatta (lääkärit yms.). Moni on saanut omakohtaisesti havaita tämän hakiessaan Suomessa työpaikkaa. Hakijoita voi olla satoja yhtä korkeakoulututkintoa edellyttävää työpaikkaa kohden.
Vaikka pakolaistaustaisten työllisyys on suomalaistaustaisia vähäisempää, he eivät surffaile lainkaan vaan pakenevat henkensä edestä. Heitä on Suomessa myös hyvin vähän, YK:n määritelmän mukaan vain 0,4 prosenttia väestöstä. Euroalueella pakolaisia on 0,7 prosenttia ja Ruotsissa lähes 2,5 prosenttia väestöstä.
Suurin osa tänne asyylillä pyrkivistä on kehitysmaista tulleita. Suurimpia ryhmiä ovat somalit, irakilaiset, afganistanilaiset ja vastaavat. Jopa kotimaassaan vainotuksi joutunut oli jo turvassa naapurimaissa, ellei peräti jo maan sisäinen pako olisi ollut mahdollista. Tällaisten asyylihakemuksia ei tarvitse Geneven pakolaissopimuksen mukaan edes ottaa vastaan muissa maissa. Siten on osoitettu, että JOKAINEN kaukomailta Suomeen tullut aasialainen ja afrikkalainen on elintasosurffari. Tämän tietää myös jokainen noiden asioiden parissa työtä tehnyt. Usean turvallisen maan kautta tänne saapunut ei ole muuta kuin nimenomaan elintasosurffari.
Kangasharjun toinen väite on, että pakolaistaustaisia on Suomessa vähän, vain 0,4% väestöstä. Tuo voi pitää paikkansa jonkin YK:n määritelmän mukaan, mutta oleellisempaa ja relevantimpaa on katsoa kaikkien Suomeen asyyliperustein tulleiden määrää. Tällaisten henkilöiden määrän voidaan
arvioida olevan suuruusluokkaa 200 000 henkilöä, eli noin puolet Suomessa oleskelevista ulkomaalaisista. Määrä ei ole vähäinen. Se on noin 4% Suomen väestöstä. Samalla se on syy Suomen krooniselle kestävyysvajeelle ja monille muille ongelmille. Tuon väen keskimääräisen nettovuosikustannuksen voi arvioida olevan luokkaa 6,7 miljardia euroa (nettoelinkaarikustannus per hlö miljoona euroa, väkimassa on kerätty Suomeen vuodesta 1990 lähtien). Kts. ketjun muut artikkelit.
Seuraavaksi Kangasharju päätyy ETLA:n jonkin oman tutkimuksen perusteella (lähdettä ei anneta) siihen, että "EU:ssa syntyneiden vähemmän koulutettujen työllisyysaste Suomessa oli koronakriisin alla 18 prosenttia korkeampi kuin vähemmän koulutettujen Suomessa syntyneiden. Myös EU:n ulkopuolella syntyneiden vähemmän koulutettujen miesten työllisyys on Suomeen tultua suomalaistaustaisia korkeampi. ..."
Väitetään siis, että vähemmän koulutettujen EU:n ulkopuolelta tulleiden työllisyysaste oli korkeampi kuin vastaavien suomalaisten. Olisi mielenkiintoista perehtyä tarkemmin tuohon tutkimukseen, jotta näkisi mistä kyse. Useimmiten tuollaiset intuition vastaiset tulokset perustuvat juksaukseen. Miten lie tässä?
