Deus Ex kysyi:
"Miksi punavihreään maailmankuvaan kuuluu niin olennaisena osana monikulttuurisuus?" Mahdollisesti siksi, että punavihreän maailmankuvan taustalla oleva 1960-luvun henki sai oman tulkintani mukaan alkunsa USA:ssa vuonna 1961 ns.
Freedom Ride -bussiretkillä eli monietnisten aktivistiporukoiden tekemillä kiertueilla Etelävaltioihin puolustamaan mustien kansalaisoikeuksia:
http://en.wikipedia.org/wiki/Freedom_rideEli monikulttuurisuuden taustalla oleva diversiteetin arvostaminen ja edistäminen olisivat tämän tulkintani mukaan olleet osa punavihreää maailmankuvaa aivan alusta asti.
"An interracial group of activists from CORE attempted to ride Greyhound and Trailways buses from Washington, D.C. to New Orleans, Louisiana, to test the Interstate Commerce Commission's ban on segregated buses and facilities on interstate routes."lähde:
http://www.usm.edu/crdp/html/cd/rides.htmMyöhemmin 1960-luvulla monietninen solidaarisuus vahvistui vasemmistopiireissä entisestään yhdessä suoritettujen kampustenvaltausten seurauksena.
Koska missä tahansa poliittisessa joukkoliikkeessä sen syntyimpulssiin liittyvien prioriteettien ja emotionaalisten tunnelmien voitaneen olettaa jäävän melko sellaisenaan liikkeen identiteetin ytimeksi, niin tämän vuoksi
Freedom Ride -bussiretkien ja kampustenvaltausten tunnelman siirtyminen 1960-luvun aktivisteilta keskeiseksi osaksi vihervasemmiston maailmankuvaa ei olisi yllätys.
Jos tälle hypoteesilleni halutaan etsiä teoreettisempaa tukea, niin sopiva teoreettinen lähtökohta löytyy esimerkiksi Georg Lukácsin filosofiasta 1920-luvun alkuvuosina (kts.
Warenstruktur), jossa oletettiin aikakauden henkeä dominoivan ajatusmallin siirtyvän alkuperäiseltä yhteiskunnan osa-alueelta vähitellen muille osa-alueille ohjaten lopulta koko yhteiskunnan ajattelua.
Esimerkiksi suurorganisaatioiden kapitalismin aikakaudella 1900-luvun alkupuoliskolla teollisuustyötä tekevien ihmisten ja teollisuustuotteita tarvitsevien asiakkaiden välinen vaihdantakuvio ruvettiin kapitalismin kylmien talousteorioiden johdosta hahmottamaan inhimillisestä komponentista vapaana mekaanisena suhteena, jossa sekä työläiset että asiakkaat olivat ikään kuin vain lukuarvoja paperilla. Tämä ns.
reifikaatio levisi sitten vähitellen teollisuustuotteiden myynnin parista kaikille kapitalistisen yhteiskunnan muillekin osa-alueille, jolloin ihmisten väliset suhteet perustuivat lopulta universaalisti kaikilla osa-alueilla esineellistäviin ajatusmalleihin (esim. avioliitot rahan takia, kasvoton byrokratia, jne.).
1960-luvulla Uusi Vasemmisto alkoi visioida kapitalismin korvaajaksi uudenlaista yhteiskuntamallia, sillä perinteinen marxismi ei vaikuttanut heille tarpeeksi radikaalilta vaihtoehdolta. Visiointi kesti todella pitkään, kunnes lopulta Uuden Vasemmiston perillinen eli vihervasemmisto vaikuttaisi valinneen yhteiskuntamallinsa perusrakennuspalikaksi diversiteetin itseisarvoisen palvonnan, jonka esikuvat löytynevät
Freedom Ride -bussiretkien ja vallattujen kampusten monietnisistä aktivistiporukoista.
"Monikulttuurisuuden edistäminen" tarkoittanee yksinkertaisesti tämän diversiteetti-rakennuspalikan levittämistä nyky-yhteiskunnan vihervasemmistolaisista linnakkeista kuten kampuksilta ja kommuuneista käsin yhteiskunnan kaikille muillekin osa-alueille kuten kouluihin (ns.
monikulttuurinen kasvatus), työpaikoille (vrt. Tarja Cronbergin väite, että henkilöstön monimuotoisuus olisi vahvuus yrityksille) ja vapaa-ajan sosiaalisiin tilaisuuksiin (esim. syrjintätuomiot portsareille, jotta ravintoloihin saataisiin enemmän diversiteettiä).
Länsimaiden oikeistopuolueet vaikuttavat teollisuustuotannon siirryttyä Aasiaan ja muihin halvemman tuotannon maihin luopuneen aiemmasta visiostaan strukturoida länsimaalainen yhteiskunta tuotantoprosessi-rakennuspalikan ympärille ja eräänlaisen faustilaisen sopimuksen seurauksena ovat ehkä suostuneet vihervasemmiston tavoitteeseen korvata tuotantoprosessi-rakennuspalikka diversiteetti-rakennuspalikalla yhteiskunnan perusrakenteena. Tämä selittäisi myös sen, miksi sekä Kokoomuksen että Keskustan johto nyökyttelevät robottimaisesti ilman pienintäkään kritiikkiä monille vihervasemmiston diversiteettipuheenvuoroille sekä Astrid Thorsin maahanmuuttopolitiikalle.
Riistokapitalististen talousteoreetikoiden levittämän reifikaation ja äärisuvaitsevaisten levittämän diversiteettifanatismin rahoittajana toimii vastentahtoisten veronmaksajien ohella länsimaiden yläluokka, joka ilmeisesti seurauksia tarkemmin miettimättä luulee näihin kahteen rakennuspalikkaan perustuvan yhteiskuntainsinöröinnin johtavan ihmiskunnan edistykseen - eikä länsimaiden romahdukseen kuten kadunmiehestä näyttää.
Perusvirhe tapahtui ehkä jo siinä vaiheessa, kun länsimaalaiset alkoivat 1800-luvulla lähteä kotikylistään sankoin joukoin kaupunkeihin työtä etsimään. Se altisti länsimaat monille vahingollisille ideologioille, joita tarvittiin kaupungistuneen yhteiskunnan homogenisointia varten ja joista tunnetuimpia ovat olleet kapitalismi, sosialismi, natsismi, fasismi ja vihervasemmistolaisuus.
Nyt emme kai voi enää länsimaissa tehdä muuta kuin yrittää jarruttaa tuhokehitystä ja toivoa, että homogenisointi-ideologioihin ja niitä edistäviin kultteihin hurahtanut valtaeliitti törmäisi seinään ennen tavallista kansaa, jotta jotain jäisi länsimaista jäljelle valtaeliitin kulttimeiningin jäljiltä.
Näin ollen vastaus kysymykseen
"miksi punavihreään maailmankuvaan kuuluu niin olennaisena osana monikulttuurisuus" edellyttää kultti-ihmisten mentaliteettiin sekä yhteiskuntateorioiden synty- ja etenemisprosessiin perehtymistä, jotka selittävät, kuinka mielipuoliset ideat yhteiskunnan rakenteen muuttamiseksi pääsevät leviämään ja saavat rahoittajilta toteuttamiseensa tarvittavia resursseja.
Deus Ex kysyi:
"Onko kyseessä samanlainen troijalainen hevonen yhteiskuntarauhan järkyttämiseksi kuten vihreänliikkeen syntyminen oli?"Tästä kysymyksestä saamme ainakin seuraavat kaksi hypoteesia tarkempaa tarkastelua varten:
1) Ensimmäinen hypoteesi on sellainen, että vihervasemmiston sisällä yltiöeettiseltä pohjalta päätöksiä tekevä enemmistö on niskan päällä heitä rationaalisempaan väkivaltaista vallankumousta masinoivaan vähemmistöön verrattuna. Tämän eettisen enemmistön tavoitteena lienee yksinkertaisesti samojen pikkutarkkojen oikeuksien myöntäminen kehitysmaalaisille kuin mitä 1960-luvulla Uuden Vasemmiston aktivistit ajoivat länsimaiden etnisille vähemmistöille.
Eli siis vihervasemmiston yltiöeettisen enemmistön agendana olisi tässä hypoteesissa alkuperäisen kansalaisoikeustaistelun jatkaminen ja 1960-luvun traditioiden säilyttäminen, mutta ulottaen tällä kerralla kansalaisoikeuksien tarjoamisen vaikutuspiiri kehitysmaiden asukkaille asti.
Tässä vihervasemmiston oletetussa tavoitteessa olisivat tällöin kahtena piilo-oletuksena ensinnäkin se, että talouskasvun jatkumisen myötä jaettavaa riittäisi 2000-luvulla ulkopuolisillekin eikä pelkästään Euroopan omalle väestölle, sekä toiseksi se, että Eurooppa olisi vielä 2000-luvulla merkittävä kansainvälinen toimija. Nämä molemmat piilo-oletukset olisivat ehkäpä peräisin 1960-luvun tilanteesta, jolloin ne todallakin pätivät ja josta ne oletettavasti jäivät vihervasemmiston kollektiiviseen muistiin.
Ja ketkäpä nykyään kuuluvat vihervasemmiston innokkaimpiin kannattajiin: opiskelijat! Opintotuen ansiosta nykytilanteen radikaali huonontuminen 1960-lukuun verrattuna Euroopan resurssien osalta ei pääse välittymään vihervasemmistolaisille opiskelijoille, vaan he ilmeisesti ensinnäkin opiskelijaliikkeen 1960-luvun tilannetta säilyttävästä kollektiivisesta muistista poimien sekä toiseksi länsimaiden suurkapitalistien ja rikkaiden porvarien nykypäivän kulutustottumuksia katsoen päättelevät, että keskimääräinen länsimaalainen olisi edelleen
hyvinvointivaltion asukas. Tosiasiassa melko suurella osalla yhdysvaltalaisista ja eurooppalaisista taviksista rahat riittävät enää vain perustarpeisiin ja osa näistäkin rahoista on saatu velaksi kiinalaisilta ja arabeilta.
Mitä taas tulee Euroopan säilymiseen 2000-luvulla merkittävänä kansainvälisenä toimijana, niin EU:n taloudellinen ja sotilaallinen voima sen paremmin kuin EU-kansalaisten luottamus EU:n tulevaisuuteenkaan eivät vaikuta olevan tällä hetkellä kovinkaan korkealla.
2) Toinen hypoteesi on sellainen, että vihervasemmiston rationaalinen vähemmistö manipuloi eettistä enemmistöä ja edistää maahanmuuttoa todellakin nimen omaan eräänlaisena troijalaisena hevosena länsimaiden yhteiskuntarauhan järkyttämiseksi omien vallankumoustavoitteidensa takia.
Tällaisia vallankumouksellisia manipulaattoreita on ollut ainakin jonkin verran vihervasemmiston sisällä, mistä ovat todisteena Saksan Vihreiden sisälle soluttautuneet K-Gruppe-kommunistit:
http://www.lib.umd.edu/drum/bitstream/1903/320/1/dissertation.pdfTämän hypoteesin tueksi löytyy jonkin verran muutakin evidenssiä. Vuoden 1968 esseessään
An Essay on Liberation Herbert Marcuse korostaa länsimaiden metropoleissa tapahtuvan vastarinnan merkitystä kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän tuhoamispyrkimyksissä (kts. kirjan sivut 80-82):
"The National Liberation Fronts threaten the life line of imperialism; they are not only a material but also an ideological catalyst of change. The Cuban revolution and the Viet Cong have demonstrated: it can be done; there is a morality, a humanity, a will, and a faith which can resist and deter the gigantic technical and economic force of capitalist expansion. More than the ‘socialist humanism’ of the early Marx, this violent solidarity in defence, this elemental socialism in action, has given form and substance to the radicalism of the New Left; in this ideological respect too, the external revolution has become an essential part of the opposition within the capitalist metropoles."Käsittääkseni Marcuse ei niinkään itse ideoinut näitä vasemmistolaisen radikalismin strategioita vaan imi niitä ympärillään pyöriviltä opiskelijoilta, joten idea vastarinnasta metropoleissa saattaa olla vuotta 1968 vanhempaakin 1960-luvun opiskelijaliikkeen perua. Eikä Marcusella olisi ollut itsellään kompetenssiakaan strategioiden laatimiseen, sillä filosofin osaamisprofiili on aivan erilainen kuin mitä tarvitaan toiminnan organisointiin tai strategioiden laatimiseen:
"[Marcuse] is a writer of articles and manifestos, not an organiser of reality." (Gold 1968; cited in Kellner 1984: 1)
Väärinkäsitysten välttämiseksi kannattaa muistaa myös Marcusen suosiman hegeliläis-marxilaisen filosofian olleen niin teoreettisesti edistynyttä, ettei 1960-luvun parikymppisten radikaalien voida olettaa ymmärtäneen sen ydintä, joka olisi vaatinut vuosikausien kokopäiväisiä opintoja:
"Although radical new leftists "seized upon the works of Herbert Marcuse in order to justify their own ideas of cultural revolution" in the mid-1960s, it was often with little understanding of Marcuse's Frankfurt School background or the philosophical tradition from which his work had emerged." (Lasch 1975: xiv)
lähde:
http://reconstruction.eserver.org/081/panton.shtmlMutta jos katsomme maahanmuuttajien asuinpaikkoja Euroopan sisällä, niin hehän ohjautuvat yleensä juuri metropoleihin! Onko tämä pelkkä yhteensattuma vaiko nykypäivän versio Marcusen mainitsemasta 1960-lukulaisten Uuden Vasemmiston radikaalien laatimasta vastarintastrategiasta? Tähän en osaa vastata suoralta kädeltä, vaan tarvittaisiin tämän hypoteesin huolellista tarkastelua historiallisen evidenssin valossa.
1960-luvun opiskelijaliikkeen haaveena oli kuitenkin joka tapauksessa länsimaiden vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän (eli tarkemmin sanoen USA:n, Britannian ja Ranskan kapitalismiin ja valistusarvoihin perustuvan yhteiskuntajärjestelmän sekä Länsi-Saksan näiden arvojen suuntaan kehittyvän järjestelmän - eikä niinkään enää näissä maissa unholaan jääneen kristillis-isänmaallisen yhteiskuntajärjestelmän) mahdollisimman nopea murskaaminen ja opiskelijaliikkeen arvoille perustuvan utopian perustaminen tilalle. Tästä on melko vahvana evidenssinä brittianalyytikoiden 1960-luvun lopussa laatima raportti sikäläisen Uuden Vasemmiston tavoitteista:
While a 1968 report drawn up for the British Cabinet by the "anti-communism (home) official working group" warned that "the militant [students] look for revolution as an aim in itself ... If they have an ideological bible it consists of the work of Professor Herbert Marcuse," whose work "has a simple theme: the complete rejection of the existing order" (tämän raportin siteeraus löytyy James Pantonin ylläolevasta artikkelista; kts. myös Travis 2000)
Toisaalta tässä raportissa ei korosteta riittävästi sitä, että 1960-luvun radikaaleille oli mahdollisesti tarjolla kaksi erillistä strategiaa riippuen kunkin aktivistin henkilökohtaisista mieltymyksistä eli joko vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän ulkopuolelle jättäytyminen (Marcusen popularisoima
The Great Refusal) tai aktiivinen pyrkimys vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän musrkaamiseen.
Britannian silloinen kasvatusministeri Edward Short kommentoi vuonna 1969 parlamentissa maan opiskelijaradikalismia seuraavasti:
"I come now to what is an extremely serious point. There is quite a different element in student protest today, and that has been seen clearly in the events at the London School of Economics in recent weeks. I wish to speak about this in terms in which it has not been spoken about before in this House, and I do not want to be misunderstood. L.S.E. has about 3,000 students. The disruptions which have taken place involve probably about 300 of these, though it is difficult to say because a great many others have come into the college who are not students. The real perpetrators are a tiny handful of people—fewer than one-half of 1 per cent of the 3,000 at L.S.E. Of these, at least four are from the United States. They are subsidised to the extent of between £1,000 and £2,000 for their one-year master's degree course by the British taxpayer. These gentlemen are clearly not here to study, but to disrupt and undermine British institutions. This small group of less than half of 1 per cent are the thugs of the academic world. Already they have succeeded in closing L.S.E., whose former free and easy and delightful relationships are remembered by so many hon. Members. This small core is not interested in redressing grievances, either at the school or in society. Indeed, its members have been offered everything agreed between the vice-chancellors and the students in the latter part of last year. So far, it has not been accepted. They are out to destroy and disrupt. I hope that no one in this House or outside it will underestimate the long-term effect of this kind of activity. It can only result in the slow rotting of institutions like the London School of Economics."lähde:
http://hansard.millbanksystems.com/commons/1969/jan/29/universitiesSen selvittäminen, missä määrin 1960-luvun vallankumousstrategiat ohjaavat nykyisen vihervasemmiston agendaa, edellyttäisi laajempaa tarkastelua kuin on mahdollista tämän viestin puitteissa.
Toki sekin on mahdollista, että 1960-luvun jälkeen jotkut minulle tuntemattomat vihervasemmiston gurut ovat laatineet heille aivan uudenlaisen strategian, joka poikkeaa täysin 1960-luvun alkuperäisistä painotuksista. Ainakin Hardtin ja Negrin kirjoista löytyy yksi esimerkki tällaisesta uudemmasta strategiasta eli ns.
vastaimperiumin rakentamisesta lisääntyvän siirtolaisuuden tuella, mutta toisaalta Hardtin ja Negrin teorioita kannattavat autonomistit ovat niin pieni osa nykyistä radikaaliliikehdintää, ettei tämä suuntaus yksin voine selittää vihervasemmiston laajan enemmistön tukea maahanmuuton ja monikulttuurisuuden edistämiselle.
191820134@hotmail.com
Aihe: Monikulttuurisuuden käyttövoima ja kannattajat (Luettu 21895 kertaa)